EgyptAirin lento 804 Pariisista Kairoon katoaa tutkasta keskellä yötä. Suomalaisissa toimituksissa on vain kourallinen toimittajia töissä. Ensimmäiset uutiset kadonneesta lentokoneesta tehdään lentoyhtiön twiittien sekä uutiskanava CNN:n tietojen pohjalta.
Tiedon löytäminen on helppoa. Mutta tiedon luotettavuuden arviointi käy koko ajan vaikeammaksi. Vaikeusaste on lyhyessä ajassa jyrkentynyt tekoälyn kehittymisen myötä.
Osa meille päivittäin tarjottavasta tiedosta on tarkoituksella tehtyä disinformaatiota, osa epäluotettavasta tiedosta liikkuu misinformaationa, jota meistä jokainen voi tahtomattaan ja tietämättään levittää.
Se, että jokin tieto on leviää laajasti ja on suosittua, ei tee siitä totta. Sosiaalisen median algoritmit levittävät julkaisuja niiden saamien reaktioiden perusteella, eivät sillä perusteella, että tieto pitäisi paikkaansa. Algoritmit eivät analysoi, ne laskevat.
Luotettavan ja ajankohtaisen tiedon tuottamiseen on kuitenkin menetelmä – Journalismi. Journalistit valitsevat käsiteltäväksi aiheita, joilla on merkitystä juuri nyt. Journalismin ammattietiikan kannalta on keskeistä, että toimitus valitsee itse aiheensa ja niiden käsittelytavat. Uutisia taustoitetaan, koska se lisää tietoa tai ymmärrystä nykyhetkessä. Tietojen luotettavuutta selvitetään etsimällä useita eri lähteitä, tutkimalla niiden taustoja, vertaamalla tietoja toisiinsa, kysymällä lisää sekä pohtimalla myös, mitä tietoa mahdollisesti vielä puuttuu tai on jätetty kertomatta.
Mitä enemmän aikaa uutistapahtumasta on kulunut, sitä enemmän journalisteilla on tietoja ja lähteitä vertailtavanaan ja periaatteessa tämä lisää uutisen luotettavuutta.
Jo tunnin kuluessa ensimmäisestä tiedosta lentokoneen katoamisesta, uutismedia kertoo tarkempaa tietoa matkustajista ja taustoitusta Egyptin aiemmista lentoturmista ja pyrkii pala palalta selvittämään, mitä todella on tapahtunut.
Jo ensi hetkiltä tällaisissa niin sanotuissa Breaking news -tilanteissa alkaa kuitenkin liikkua myös disinformaatiota.
Disinformaation levittäjien motiivit ovat erilaisia: poliittisia, taloudellisia, ideologisia – jopa ihan vaan kiusanteko ja hämmennyksen lisääminen. Tässä kohdassa myös misinformaation määrä voi kasvaa, kun ihmiset levittävät tietoa ja käyvät keskustelua omissa kanavissaan.
Vakavimmillaan kysymys on informaatiosodankäynnistä, jossa suunnitelmallisena tavoitteena on vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja toimintaan tiedon todenperäisyydestä välittämättä. Näistäkin operaatioista journalismi pyrkii ottamaan selvää ja uutisoimaan yleisöille.
Tietyt valtiot, kuten Kiina ja Venäjä, vaikeuttavat journalistien työtä tai jopa estävät sen. Ne käyttävät disinformaation tuottamiseen ja levittämiseen vuosittain miljardeja euroja. Nämä valtiot kohdistavat eri kanavissa valheellista ja harhaanjohtavaa tietoa sekä omille kansalaisilleen että muihin maihin. Molemmissa tapauksissa tarkoitus on hämmentää ihmisten mieliä ja yhteiskunnallista keskustelua: luottamuksen horjuttaminen ja vastakkainasettelun lisääminen ovat autoritäärisen johtajan välineitä pitää valta omissa käsissä.
Mutta mitä tapahtui EgyptAirin matkustajakoneelle, joka katosi tutkasta matkalla Pariisista Kairoon? Journalistit jatkoivat syyn selvittämisen uutisointia vuosia. Nyt tiedämme varmasti, että kone syöksyi Välimereen kesken lennon ja turmassa kuoli 66 ihmistä.
Todennäköisesti onnettomuuden syy oli tulipalo, joka syttyi koneen ohjaamossa ja levisi nopeasti. Tämä pääteltiin kuukausi onnettomuuden jälkeen merestä löydetyitä lentokoneen mustista laatikoista ja koneen jäänteistä. Vasta kolmen vuoden päästä onnettomuudesta selvisi, ettei lentokone ollut enää lentokelpoinen eikä sen olisi koskaan pitänyt nousta ilmaan.