Joskus yksityisyyden suoja ja yleisön oikeus saada tietoa voivat joutua demokraattisessa yhteiskunnassa ristiriitaan. Tästä on esimerkkinä toimittaja Seija Selistön (1941–2022) kohtelu, josta tuli ennakkotapaus sananvapaudesta sekä journalismin riippumattomuudesta yhteiskunnassa.
Sanomalehti Pohjalaisen toimittajana työskennellyt Selistö kirjoitti vuonna 1996 kolme artikkelia potilasturvallisuudesta käyttäen lähteinään julkisia asiakirjoja.
Näistä kirjoituksista Selistö tuomittiin sakkoihin herjauksesta ja painovapauden väärinkäytöstä. Hän valitti asiasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT), joka katsoi, että Suomi oli rajoittanut Selistön sananvapautta.
Lähteenä julkiset asiakirjat
Artikkelit liittyivät tapaukseen, jossa kirurgi oli leikannut potilaan itsenäisyyspäivän jälkeisen arkipäivän aamulla vuonna 1992. Operaation oli pitänyt olla rutiinitoimenpide, mutta potilas oli menehtynyt.
Potilaan leski teki asiasta rikosilmoituksen. Keskusrikospoliisi kuulusteli sen takia noin neljääkymmentä henkilöä, joiden kuulustelupöytäkirjoja Selistö käytti lähteenään. Hän ei kuitenkaan maininnut jutuissaan, että lesken tekemä rikosilmoitus ei ollut johtanut syytteeseen.
Pöytäkirjaan kirjattujen lausuntojen nojalla Selistö toi jutussaan esiin, että leikkaavalla kirurgilla oli ollut ongelmia alkoholin kanssa jo pidempään. Kirurgia hän ei maininnut nimeltä. Kirurgi teki artikkeleista rikosilmoituksen, koska katsoi niiden loukanneen hänen kunniaansa.
Käräjäoikeus tuomitsi Selistön sekä Pohjalaisen silloisen päätoimittajan Jaakko Eleniuksen sakkoihin. Asian käsittely jatkui hovioikeudessa, joka päätyi pitämään rangaistuksia liian lievinä ja korotti sakkoja. Korkein oikeus (KKO) ei myöntänyt asiassa valituslupaa, joten hovioikeuden tuomio jäi voimaan.
Selistö valitti Journalistiliiton avustamana tuomiostaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT), joka ratkaisi asian Selistön hyväksi.
Ennakkotapaus sananvapauden rajoista
EIT:n ratkaisussa ei ollut kyse kirurgin toimien arvioimisesta. Kyse oli lehdistön- ja sananvapaudesta perusoikeutena ja sen punninnasta toista perusoikeutta, kunnian ja yksityisyyden suojaa vasten.
Suomi oli liittynyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen vuonna 1990, ja vuonna 1995 toteutettiin perusoikeusuudistus, jolla kansallinen perusoikeussääntely saatettiin sopusointuun Suomea velvoittavien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa. EIT:n ratkaisusta tuli siten ennakkotapaus.
EIT:n mukaan lehdistöllä on olennainen tehtävä demokraattisessa yhteiskunnassa. Vaikka lehdistö ei saa ylittää tiettyjä rajoja esimerkiksi luottamuksellisen tiedon salassapidon suhteen, sen on jaettava velvollisuuksiensa ja vastuidensa mukaisin tavoin tietoja ja ajatuksia kaikista sellaisista asioista, joilla oli yleistä mielenkiintoa. Lisäksi yleisöllä on oikeus saada tietoja ja ajatuksia.
EIT katsoi, että tuomitessaan toimittaja Selistön hänen lehtijuttujensa perusteella Suomi oli loukannut Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) kymmenettä artiklaa, joka määrää sananvapaudesta sekä sen rajoittamisen edellytyksistä. Suomen valtio määrättiin vahingonkorvauksiin. Tämä oli Suomessa ensimmäinen kerta.
Toimittaja Selistöä tapaus jäi painamaan loppuelämäksi. Hän haki EIT:n ratkaisun Korkeimmalta oikeudelta hovioikeuden tuomion purkua. KKO kuitenkin hylkäsi hakemuksen.
Suomi saanut useita langettavia
Selistön tapaus oli ensimmäinen laatuaan, mutta Suomi on sittemmin saanut useita langettavia sananvapauteen liittyviä langettavia päätöksiä, joista valtaosa on liittynyt median uutisointeihin.
Esimerkiksi vuosina 1994−2009 Suomi sai EIT:ltä yhteensä 75 langettavaa päätöstä, mikä oli enemmän kuin kaikkien muiden Pohjoismaiden yhteensä saamien langettavien tuomioiden määrä.
EIT:n ratkaisuissa on sananvapauden suoja otettu vakavammin kuin suomalaisissa tuomioistuimissa, kun taas suomalaisten tuomioistuinten pitkässä perinteessä oli painotettu pikemminkin kunnian ja yksityiselämän suojaa.
Tässä asiassa yksittäisen toimittajan työ tuli antaneeksi sysäyksen kokonaisen oikeuskulttuurin muutokselle.
Lähteet:
KKO 2008:24
EIT Selistö v. Suomi, 16.11.2004
Päivikki Karhula: ”Suomi sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta 74 langettavaa päätöstä”, Tiellä sananvapauteen 16.11. 2016
Kaarlo Tuori: “Sananvapaus vs. Suomi” teoksessa Matti Wuori – Tapauskertomuksia Suomesta. Teos 2023.
Riitta Ollila: “Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettavien päätösten merkitys suomalaiselle sananvapaudelle”, Defensor Legis N:o 2/2005.
Sirpa Sainio: “Peräänantamaton taistelija, toimittaja ja taiteilija” (Seija Selistön muistokirjoitus), Journalisti 16.9.2022.